Pienen Uudessa Englannissa olevan Dunwichin kaupungín pappi hirttää itsensä ja tämän teon "näkee" New Yorkissa istuntoa pitävä meedio. Hän näkee myös teosta johtuvat seuraukset ja järkytyksen seurauksena nainen kuolee eikä poliisi oikein usko silminnäkijöiden horinoita kuolinsyystä. Mutta meedio ei olekaan kuollut vaan nainen herää osittain haudatusta arkustaan ja onneksi hänen huutonsa kuulee tapauksesta kiinnostunut reportteri. Yhdessä heidän on lähdettävä Dunwichiin sillä siellä alkaneet tapahtumat saattavat tuhota kaiken elämän mutta ovatko he jo myöhässä sillä kaupungissa on Helvetti valloillaan.
Lucio (Zombie Flesh Eaters) Fulci vainaa kuuluu suosikki ohjaajiini mutta se lienee jo tullut selväksi Nurinoitani lukeville, kuten myös faniuteni eurooppalaiseen kauhuun ylipäätään. Syy siihen miksi pidän loogisuus virheitä vilisevistä, äänimaailmaltaan omituisista (jopa naurettavista) ja useasti heikosti näytellyistä elokuvista on ollut jopa minulle joskus mysteeri mutta pääsyy näiden hyvyyteen on se että jenkki elokuvista puuttuu se sama rohkeus ja visuaalisuus mikä vanhan mantereen tuotoksista löytyy. Myös termi "Guilty Pleasure" on aina ollut minulle hiukan hämärä käsite ja oikeastaan viime aikoina olen alkanut ymmärtämään sen tarkoituksen. Tai niin ainakin luulen.
Sillä vaikka pidänkin todella paljon eurooppalaisesta kauhusta niin muutamaa poikkeusta (esim. Deep Red) lukuunottamatta harvat näistä/niistä mitään mestariteoksia on, kuten ei ole tämäkään. Mutta silti pidän City of the Living Deadistä, sen tunnelmasta, väkivallasta, tarinasta, hahmoista, musiikeista, visuaalisuudesta sekä tietysti Lovecraft-viittauksista. Vaikka osasta noista ei kaiken järjen mukaan pitäisi tykätä sillä niistä löytyy kömpelyyttä ja naurettavuutta eikä elokuvassa ole edes paljasta pintaa, ei reittä, ei rintaa. Mutta tässä on myös mielikuvitusta ja erilaisuutta joka on minua näissä aina puhutellut, tiedän useita joita ei. Myös leffan loppu on jokseenkin käsittämätön vaikka siitä selkeästi voi johtopäätöksensä tehdäkin.
Eli onko faniuteni eurokauhuun "Guilty Pleasure"? Pidänkö näistä juurikin niiden naurettavuuden vuoksi, vaikka en näille naurakaan? Ovatko nämä huonoja mutta silti minä näen näissä kauneutta ja kauheutta jollaista ei muissa ole? Olenko vieläkään käsittänyt termiä "Guilty Pleasure"? Oliko tässä Nurinassa jotain elokuvastakin?
8/10
IMDb
City of the Living Dead
DVDCompare
DVD
BluRay
Trailer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti